|
|
NewsAlert 2.8.2011 |
||
|
Venäjän siirtohintalainsäädäntö
sai sinettinsä – luvassa lukuisia uusia säännöksiä ja velvollisuuksia |
|||
|
Pitkä odotus saatiin
vihdoin päätökseen, kun Venäjän presidentti Dmitri Medvedev heinäkuun lopulla
allekirjoitti lainmuutoksen, joka tiukentaa Venäjän siirtohintalainsäädäntöä
lisäten siihen samalla lukuisia uusia säännöksiä ja velvollisuuksia. Vuodesta
2001 lähtien valmisteltu lainmuutos astuu voimaan asteittain, alkaen 1.
tammikuuta 2012. |
|||
|
Yleiset
säännökset: Ø Markkinaehtoperiaatteen
ottaminen koko siirtohintasääntelyn lähtökohdaksi Ø Laajempi
listaus etuyhteysosapuoliksi ja siten sääntelyn piiriin kuuluviksi
katsottavia tahoja Ø Suppeampi
listaus sääntelyn piiriin kuuluvia transaktioita. Ø Erityisten siirtohintatarkastusten mahdollistaminen Ø Ns. 20%
suojasatamasäännöksen (safe harbor rule)
poistuminen ja uusien hinnoittelu- ja oikaisusäännösten luominen Ø Ulkomaisten
yhtiöiden Venäjällä sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen karakterisointia
ja tulonjakautumista koskevan valvonnan tehostuminen Ø Suurimpien
venäläisten veronmaksajien mahdollisuus hakea yksipuolisia ja monenkeskisiä
siirtohinnoittelua koskevia ennakkosopimuksia verottajan kanssa (ns.
APA-sopimus) Siirtohinnoitteludokumentaatio: Ø Siirtohinnoittelun
dokumentointi- ja raportointisäännösten luominen Ø Laajempi listaus hinnoittelussa ja sen dokumentoinnissa käytettävän vertailumateriaalin
mahdollisia lähteitä Ø Toimintoanalyysin
vahvistaminen yhdeksi vertailukelpoisuuden kriteereistä Ø Käytettävissä
olevien siirtohintamenetelmien monipuolistaminen Ø Suositeltavien
voittoindikaattorien listaaminen Ø Siirtohinnoittelun
dokumentointiin ja raportointiin liittyvien velvollisuuksien laiminlyömisen
rangaistavuus ja siirtohintaoikaisuihin liittyvät veronkorotukset (voimaan vuodesta
2014 lähtien)
Uudistetun lainsäädännön asteittainen
implementointi: 1.1.2012 20.5.2012 1.6.2012 1.1.2013 31.12.2013 1.1.2014 31.12.2015 1.1.2017
|
Venäjän uudistettu
siirtohintalainsäädäntö tuo sääntelyä lähemmäs OECD:n ohjeita Vuodesta 2001 lähtien
valmistelussa ollut lainsäädäntöuudistus saatiin vihdoin päätökseen
Venäjällä, kun presidentti Dmitri Medvedev allekirjoitti heinäkuun lopulla
duuman jo aiemmin hyväksymät muutokset keskeisiin verolakeihin. Muutosten tarkoituksena
on uudistaa Venäjän siirtohintasääntelyä ja tuoda sitä lähemmäs OECD:n
ohjeita ottamalla markkinaehtoperiaate koko sääntelyn lähtökohdaksi sekä
tiukentamalla etuyhteyssuhteessa tehtyjen transaktioiden markkinaehtoisuuden
valvontaa. Uudistettu lainsäädäntö
sisältää tarkennuksia mm. etuyhteyssuhteen sekä sääntelyn piiriin kuuluvien
transaktioiden määritelmiin, käytettävissä oleviin siirtohintamenetelmiin ja vertailutiedon
lähteisiin, toimintoanalyysin rooliin siirtohinnoitteludokumentaatiossa sekä
ulkomaisten yhtiöiden ja Venäjällä sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen
karakterisointiin. Uusien säännösten myötä käyttöön tulevat myös erityiset
siirtohintatarkastukset, jatkuva dokumentaatiovelvollisuus sekä suurimpien
veronmaksajien mahdollisuus hakea sekä yksipuolisia että monenkeskisiä
APA-ennakkosopimuksia. Myös ns. 20% suojasatamasäännös (safe harbor rule)
poistuu käytöstä ja tilalle tulevat uudet säännökset markkinaehtoisen hinnan
vaihteluvälin määrittelyyn ja siirtohinnoitteluoikaisujen tekoon.
Pääsääntönä kahden osapuolen
katsotaan olevan etuyhteyssuhteessa toisiinsa, mikäli omistusosuus niiden
välillä on vähintään 25%. Etuyhteyssuhteen muodostumiseen riittää myös
tosiasiallinen määräysvalta toisen yhtiön hallituksessa, mikäli (i) enemmän
kuin puolet yritysten johtohenkilöistä on samoja henkilöitä ja (ii) ainakin
puolet kyseisistä johtohenkilöistä on nimitetty saman tahon toimesta. Uusissa säännöksissä on varattu
myös eri oikeusasteille mahdollisuus tunnistaa vallitseva etuyhteyssuhde
kahden osapuolen välillä, vaikka laissa määritellyt ehdot eivät
täyttyisikään, mikäli yritysten keskinäisestä suhteesta johtuen transaktion
olosuhteet, ehdot tai taloudellisen toiminnan tulokset poikkeavat
markkinaehtoisesta tilanteesta.
Määräävän markkina-aseman aiheuttamat erot osapuolten keskinäisessä neuvotteluvoimassa
eivät kuitenkaan käy perusteeksi etuyhteyssuhteen syntymiselle. Siirtohintasääntelyn piirissä olevat transaktiot Uuden lainsäädännön myötä
siirtohintasääntelyn piirissä olevien transaktioiden lista tarkentui ja
samalla myös säädettiin asteittain tiukentuvista transaktiokohtaisista
olennaisuusrajoista sekä niiden muutosaikataulusta. Siirtohintasääntelyn piiriin
kuuluvat siten seuraavat transaktiot mainituin tarkennuksin: 1. Kaikki
rajat ylittävät transaktiot riippumatta niiden rahallisesta arvosta. 2. Venäjän
sisäisillä markkinoilla tapahtuvat, toisiinsa etuyhteyssuhteessa olevien
osapuolten väliset transaktiot, mikäli: a. Niiden
arvo ylittää 3 mrd. ruplaa (n. 75,83 MEUR) vuonna 2012 b. Vähintään
yksi seuraavista ehdoista täyttyy transaktion kohdalla ja yhteenlaskettu tulo
ko. transaktiosta ylittää 60 milj. ruplaa
i. transaktion
toinen osapuoli on mineraalien louhintaveron alainen ja transaktion kohteena
oleva tavara verotetaan ko. verolla; ja/tai
ii. ainoastaan
transaktion toinen osapuoli maksaa tuloveroa Venäjällä; ja/tai
iii. ainoastaan
transaktion toinen osapuoli toimii ”erityisellä talousalueella” (special economic zone). c. Ainoastaan
transaktion toinen osapuoli soveltaa erityistä verostatusta toisen ollessa
normaalin verovelvollisuuden alainen. 3. Ulkomaankauppaan
liittyvät transaktiot, mikäli niiden yhteenlaskettu tulo ylittää 60 milj.
ruplaa (n. 1,52 MEUR) kalenterivuodessa ja transaktion kohteena on jokin
seuraavista hyödykkeistä: raakaöljy ja öljytuotteet, metallit, lannoitteet,
arvometallit ja jalokivet. 4. Transaktiot
Venäjän valtiovarainministeriön mustalla listalla olevilla alueilla rekisteröityjen
osapuolten kanssa, mikäli transaktioiden generoima yhteenlaskettu tulo ylittää
60 milj. ruplaa (n. 1,52 MEUR) kalenterivuodessa. 5. Transaktiot
etuyhteyssuhteessa keskenään olevien osapuolten välillä, mikäli
transaktioiden toteuttamiseen käytetään väliyhteisöjä, jotka eivät toteuta
lisätoimintoja, kanna riskejä tai omista omaisuutta. Lainsäädäntöehdotuksen
sanamuodon mukaan uudet siirtohintasäännökset koskevat ainoastaan tavaroiden,
työn ja palvelujen kauppaa. Sen sijaan esimerkiksi immateriaalioikeuksiin ja
rahoituseriin liittyvät transaktiot näyttävät näillä näkymin jäävän sääntelyn
ulkopuolelle. Myöskään tavanomaisesta toiminnasta poikkeavat, kertaluontoiset
transaktiot eivät kuulu laissa säädetyn valvonnan piiriin, vaan niiden
markkinaehtoisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti. Erityiset siirtohintatarkastukset Vuoden 2012 kesäkuun alusta
lähtien Venäjän veroviranomaiset voivat suorittaa erityisiä verotarkastuksia
keskittyen yritysten siirtohinnoitteluun ja sen dokumentointiin. Vuoden 2014 alkuun asti
mahdollisuus tarkistaa edeltävien vuosien siirtohinnoittelua on rajoitettu,
mutta tämän jälkeen käyttöön otetaan normaali, kolmea edeltävää vuotta koskeva
tarkastusrutiini. Siirtohintatarkastusten suorittamiselle on uusissa ohjeissa
asetettu tavoiteajaksi kuusi kuukautta, mutta tilanteen vaatiessa
tarkastuksen kestoa voidaan pidentää aina 12 kuukauteen asti. Tehostaakseen uuden lain
valvontaa Venäjän verohallinto on perustanut myös uuden yksikön, jonka
tehtävänä on edistää kansainvälistä tietojenvaihtoa eri veroviranomaisten
välillä sekä tehostaa Venäjällä toimivien kansainvälisten konsernien
valvontaa. Suojasatamasäännöksen korvaaminen markkinahinnan
interkvartiilivälillä Voimassa ollut suojasatamasäännös (safe harbor rule), jonka mukaisesti
etuyhteyssuhteessa tehtyjen transaktioiden hintojen on annettu poiketa
maksimissaan 20% markkinahinnasta, poistuu uuden lainsäädännön myötä käytöstä
ja sen tilalle lanseerataan muualla Euroopassa yleinen markkinaehtoisen
hinnan interkvartiilivaihteluväli. Mahdollisuus
APA-sopimusten hakemiseen ja verosopimusten hyödyntämiseen Uusien säännösten myötä
suurille verovelvollisille aukeaa mahdollisuus hakea sekä yksipuolista että
monenkeskistä siirtohinnoittelun ennakkosopimusta (ns. APA-sopimus). Ennakkosopimuksen
käsittely kestää enintään yhdeksän kuukautta ja on voimassa enintään kolme
vuotta, tosin mahdollisuudella kahden vuoden pituiseen pidennykseen. Myös Venäjän tekemien,
kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen tähtäävien verosopimusten
hyödyntäminen rajat ylittävien transaktioiden yhteydessä helpottuu. Siirtohinnoittelun
dokumentointi- ja raportointisäännösten lanseeraus Lainsäädäntöön lisätyt uudet
osiot määrittelevät vaatimukset vuosi-ilmoituksille, joilla yritykset
ilmoittavat vuosittain toukokuun 20. päivään mennessä paikallisille
verovirastoille edellisenä kalenterivuotena suorittamansa
siirtohintasääntelyn alaiset transaktiot. Ilmoitusten tarkempi sisältö ja
muoto ovat vielä epäselviä, mutta lain mukaan kyseiseen ilmoitukseen tulee
sisällyttää ainakin tiedot (i) transaktion sisällöstä, (ii) osapuolista sekä
(iii) yhteenlasketusta tulosta ja/tai menoista. Itse siirtohintoihin,
transaktion ehtoihin ja hinnoittelumenetelmiin liittyvät tiedot tarvitsee
kuitenkin esittää vasta varsinaisessa siirtohinnoitteludokumentaatiossa. Siirtohinnoitteludokumentaation
osalta uuden lainsäädännön myötä sääntelyn piirissä oleville yrityksille
lankeaa velvollisuus valmistella ja ylläpitää hinnoittelun
markkinaehtoisuutta tukeva dokumentaatio käytetyistä siirtohinnoista ja
siirtohintamenetelmistä olennaisuusrajat ylittävien transaktioiden osalta. Verovelvollisella on 30 päivää
aikaa esittää veroviranomaisten pyytämä, edellisenä kalenterivuonna
toteutettuja transaktioita koskeva siirtohinnoitteludokumentaatio.
Veroviranomaiset eivät kuitenkaan voi pyytää ko. vuosittain päivitettävää
dokumentaatiota ennen kesäkuun 1. päivää. Ensimmäisen kerran uusia säännöksiä
sovelletaan kesäkuusta 2012 lähtien. Siirtohinnoittelun
dokumentaatiovaatimukset eivät koske seuraavia transaktioita, vaikka ne
muuten kuuluisivatkin siirtohintasääntelyn piiriin: 1. transaktiot,
joissa hintoihin ovat pääasiassa vaikuttaneet kilpailusäännökset; 2. transaktiot,
joissa hinnat ovat Venäjän viranomaisten sääntelemiä; 3. transaktiot
kolmansien osapuolten kanssa; 4. transaktiot,
jotka koskevat listattuja arvopapereita ja johdannaisia; 5. transaktiot,
joihin on saatu ennakkosopimus veroviranomaisten kanssa (ns. APA-sopimus). Olennaisuusraja
vuosi-ilmoitusten antamiselle ja transaktioiden dokumentoimiselle on vuonna
2012 100 milj. ruplaa (n. 2,53 MEUR). Jatkossa tätä rajaa tullaan asteittain
alentamaan. Vertailutieto ja markkinaehtoisuuden todistaminen Vertailutiedon hakemiseen
kelpaavat uuden lainsäädännön mukaan kaikki julkisesti saatavilla olevat
lähteet, tosin tämän määritelmän tarkemmat yksityiskohdat, samoin kuin
tekstissä vihjatut lähteiden keskinäiset painoarvosuhteet, tulevat tarkentumaan
vasta myöhemmin veroviranomaisten toimesta. Yllä olevan pääsäännön mukaisesti
veroviranomainen ei kuitenkaan voi, poiketen muutaman muun Itä-Euroopan maan
käytännöstä, käyttää ns. salaisia verrokkeja arvioidessaan yrityksen
siirtohinnoittelun markkinaehtoisuutta. Säännökset sallivat transaktion
osapuolten käyttää markkinaehtoisuuden todistamiseen tietoja kolmansien
osapuolten kanssa suorittamistaan transaktioista. Mikäli tällaista ns.
sisäistä vertailutietoa on saatavilla, ei veroviranomainen voi korvata sitä
omalla (ulkoisella) vertailutiedollaan vaan markkinaehtoisuuden arvioinnin
tulee perustua tämän verovelvollisen esittämän tiedon käyttöön. Ulkomaisten verrokkien
käyttäminen voittomarginaalien määrittämiseen on mahdollista, mikäli
saatavilla ei ole riittävän vertailukelpoista tietoa venäläisistä yhtiöistä.
Verrokkiyhtiöiden tulisi lähtökohtaisesti edustaa samaa toimialaa kuin
testattava yhtiö, mutta saatavilla olevan vertailutiedon määrän ollessa
vähäinen voidaan tästä pääsäännöstä joustaa ja käyttää verrokkeina myös
muilla aloilla toimivia, toiminnoiltaan vastaavia yhtiöitä. Myös
etuyhteyssuhteen rajana toimivaa 25% omistusosuutta
voidaan hellittää (nostaa) aina 50% asti, mikäli tällä tavoin saadaan
käyttöön laadullisesti parempaa vertailutietoa. Käytettävissä olevat siirtohintamenetelmät Lainmuutoksen myötä
verovelvolliset voivat käyttää siirtohinnoittelussaan ja markkinaehtoisuuden
todistamisessa viittä OECD:nkin mainitsemaa metodia alla mainituin
edellytyksin: 1.
markkinahintavertailumenetelmä (comparable uncontrolled price, CUP) - vähintään
yksi vertailukelpoinen, kolmannen osapuolen kanssa suoritettu transaktio
ellei testattavalla osapuolella katsota olevan määräävä markkina-asema omalla
toimialallaan 2. jälleenmyyntihintamenetelmä
(resale minus method) - testattavan
osapuolen bruttokatetta verrataan vertailuaineiston bruttokatevaihteluväliin 3.
kustannusvoittolisämenetelmä (cost plus method) - kustannusvoittolisämenetelmää
suositellaan käytettäväksi palvelutransaktioiden markkinaehtoisuuden
todistamiseen tai tavarakaupassa materiaalien ja palvelujen bruttokatteen
testaamiseen 4. liiketoiminettomarginaalimenetelmä
- testattavaksi
osapuoleksi valitaan se transaktion osapuoli, jota voidaan pitää
yksinkertaisempana toimintojen, riskien ja (aineettoman) omaisuuden suhteessa 5. voitonjakamismenetelmä
(profit split method) - vaikka
sekä yhteenlasketun että jäännöksenä määriteltävän voiton markkinaehtoinen
jakaminen osapuolten kesken sallitaan uusissa säännöksissä,
voitonjakamismenetelmää voidaan tosiasiallisesti lakitekstin muotoilun
perusteella pitää viimesijaisena menetelmänä, johon liittyviin ongelmiin
pureudutaan alla tarkemmin Venäjän valtiovarainministeriö
tulee ilmoituksensa mukaan kehittämään vuodenvaihteeseen mennessä tarkempaa
ohjeistusta menetelmien valintaan ja soveltamiseen liittyen. Tämänhetkisen
muotoilun mukaan markkinahintavertailumenetelmää (CUP) voidaan pitää ensisijaisena menetelmänä, mikäli se vain
soveltuu tarkastelun kohteena olevaan transaktioon. Kahden tai useamman
siirtohintamenetelmän yhdistäminen, kuten myös täysin kyseessä olevaa
tilannetta varten räätälöidyn menetelmän käyttäminen, on myös mahdollista,
mikäli se johtaa parhaaseen mahdolliseen tulokseen markkinaehtoisuuden
toteutumisen kannalta. Huomionarvoista uuden
lainsäädännön sanamuodoissa on, että voitonjakamismenetelmää (profit split method) koskevat
lausekkeet sisältävät tiettyjä keskinäisiä epäjohdonmukaisuuksia sekä
ristiriitaisuuksia OECD:n määritelmien kanssa. Täten tämän menetelmän
soveltamista ennen selventävää ohjeistusta tulee tarkasti harkita mahdollisten
ongelmien välttämiseksi. Toinen huomioitava seikka on,
että vaikka erilaiset kustannustenjakojärjestelmät (OECD: cost contribution arrangement, CCA)
ovat kansainvälisten konsernien yleisesti käyttämiä, ei uusissa säännöksissä
mainita näitä sanallakaan. On kuitenkin oletettavaa, että nämäkin
järjestelmät saatetaan sääntelyn piiriin ja verovelvollisten ulottuville
myöhemmin säädettävällä lailla. Siirtohinnoitteluun
liittyvät oikaisut ja veronkorotukset Uudet säännökset tuovat
mukanaan siirtohinnoitteluun liittyvät oikaisut ja veronkorotukset, joita
sovelletaan mikäli verovelvollinen laiminlyö velvollisuutensa toteuttaa ja
dokumentoida markkinaehtoista siirtohinnoittelua. Siirtymäkauden 2011-2012
aikana toteutuvat transaktiot eivät ole vielä uusien säännösten piirissä,
mutta vuosien 2014-2016 aikana määrättävistä oikaisuista veroviranomaiset
voivat langettaa lisäksi 20% veronkorotuksen maksuunpannusta lisäverosta.
Vuodesta 2017 alkaen maksimikorotus nousee 40 prosenttiin. Veronkorotukset
tulevat kuitenkin siirtohintaoikaisun yhteydessä kyseeseen ainoastaan siinä tapauksessa,
että verovelvollinen on laiminlyönyt dokumentointivelvollisuutensa. Siirtohinnoitteluperusteisia
oikaisuja voidaan yhtiön tuloverotuksen lisäksi tehdä tietyin edellytyksin
myös arvonlisäverotukseen, mineraalien louhintaverotukseen ja yksityisten
henkilöiden tuloverotukseen. Uuden lain mukaan vastavuoroisten, transaktion
toista osapuolta koskevien oikaisujen tekeminen on mahdollista ainoastaan
venäläisten yhtiöiden kesken, rajat ylittävissä transaktioissa tätä
mahdollisuutta ei ole. Omaehtoisten, esimerkiksi
hyvityslaskulla toteutettavien siirtohintaoikaisujen tekeminen on uuden
lainsäädännön mukaan mahdollista kalenterivuoden lopussa, mikäli
transaktioissa käytettyjen siirtohintojen havaitaan poikkeavan
markkinaehtoisesta tilanteesta. Huomionarvoisena rajoituksena kuitenkin on,
että kyseiset oikaisut eivät vähennä niiden kohteena olevan verovelvollisen
maksettavaksi tulevia veroja. Tämä mm. Suomen tilanteesta poikkeava säännös
tarkoittaa käytännössä, että omaehtoiset siirtohintaoikaisut ovat mahdollisia
vain ja ainoastaan tilanteissa, joissa transaktioissa on alun perin peritty
ylihintaa.
Lainsäädäntöön tehdyt muutokset tehostavat siirtohinnoittelun
lisäksi ulkomaisten yhtiöiden Venäjällä sijaitsevien kiinteiden
toimipaikkojen valvontaa. Jatkossa huomiota tullaan viranomaisten ilmoituksen
mukaan entistä enemmän kiinnittämään siihen, että kiinteälle toimipaikalle
allokoitu verotettava tulo vastaa sillä aidosti olevia toimintoja, omaisuutta
ja riskejä.
Uuden lainsäädännön myötä myös suomalaisten
yritysten on syytä tarkastella tarkemmin Venäjän toimintojensa
markkinaehtoisuutta ja aloittaa valmistautuminen uusien säännösten mukanaan
tuomiin vaatimuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa etuyhteyssuhteiden
puitteissa käytävän kaupan volyymien arvioimista uusien dokumentaatiorajojen
valossa. Mikäli ko. rajat ylittyvät näiden transaktioiden osalta, on
yrityksen syytä aloittaa toimet varmistuakseen käytettävän siirtohinnoittelun
markkinaehtoisuudesta sekä organisaation valmiudesta vastata uuden
lainsäädännön mukaisiin dokumentaatiovaatimuksiin. Myös julkistetut tiukennukset Venäjällä sijaitsevien,
ulkomaisten konsernien kiinteiden toimipaikkojen valvontaan on syytä ottaa
huomioon ja varmistua, että toimipaikkaan dokumentoidut toiminnot, omaisuus
ja riskit ovat linjassa sen todellisen toiminnan kanssa.
|
||
|
Alder & Sound Oy | Vuorikatu 6 B 23 | 00100 Helsinki | ID
2293331-1 | Office +358 20 766 9090 | Fax +358 20 766 9099 | www.aldersound.fi Alder & Sound Oy on Suomen johtava
itsenäinen siirtohinnoitteluun ja liiketoimintamallien optimointiin
liittyvien palveluiden tarjoaja. Yhtiö on osa kansainvälistä
©
2011 Alder & Sound Oy. All rights reserved. |
|||