NewsAlert 2.8.2011
Venäjän siirtohintalainsäädäntö sai sinettinsä – luvassa lukuisia uusia säännöksiä ja velvollisuuksia
Pitkä odotus saatiin vihdoin päätökseen, kun Venäjän presidentti Dmitri Medvedev heinäkuun lopulla allekirjoitti lainmuutoksen, joka tiukentaa Venäjän siirtohintalainsäädäntöä lisäten siihen samalla lukuisia uusia säännöksiä ja velvollisuuksia. Vuodesta 2001 lähtien valmisteltu lainmuutos astuu voimaan asteittain, alkaen 1. tammikuuta 2012.
Keskeiset uudistukset ja muutokset Venäjän siirtohinta-lainsäädännössä 1.1.2012 alkaen: Yleiset säännökset: Ø Markkinaehtoperiaatteen ottaminen koko siirtohintasääntelyn lähtökohdaksi Ø Laajempi listaus etuyhteysosapuoliksi ja siten sääntelyn piiriin kuuluviksi katsottavia tahoja Ø Suppeampi listaus sääntelyn piiriin kuuluvia transaktioita. Ø Erityisten siirtohintatarkastusten mahdollistaminen Ø Ns. 20% suojasatamasäännöksen (safe harbor rule) poistuminen ja uusien hinnoittelu- ja oikaisusäännösten luominen Ø Ulkomaisten yhtiöiden Venäjällä sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen karakterisointia ja tulonjakautumista koskevan valvonnan tehostuminen Ø Suurimpien venäläisten veronmaksajien mahdollisuus hakea yksipuolisia ja monenkeskisiä siirtohinnoittelua koskevia ennakkosopimuksia verottajan kanssa (ns. APA-sopimus) Siirtohinnoitteludokumentaatio: Ø Siirtohinnoittelun dokumentointi- ja raportointisäännösten luominen Ø Laajempi listaus hinnoittelussa ja sen dokumentoinnissa käytettävän vertailumateriaalin mahdollisia lähteitä Ø Toimintoanalyysin vahvistaminen yhdeksi vertailukelpoisuuden kriteereistä Ø Käytettävissä olevien siirtohintamenetelmien monipuolistaminen Ø Suositeltavien voittoindikaattorien listaaminen Ø Siirtohinnoittelun dokumentointiin ja raportointiin liittyvien velvollisuuksien laiminlyömisen rangaistavuus ja siirtohintaoikaisuihin liittyvät veronkorotukset (voimaan vuodesta 2014 lähtien) Uudistetun lainsäädännön asteittainen implementointi: 1.1.2012 Uudistettu siirtohinnoittelulainsäädäntö astuu voimaan. 20.5.2012 Ensimmäisten etuyhteystransaktio-ilmoitusten takaraja. 1.6.2012 Veroviranomaisten ensimmäinen mahdollisuus pyytää yrityksiltä siirtohinnoitteludokumentaatiota. 1.1.2013 Etuyhteystransaktioiden kokonais-liikevaihdolla mitattava raportointiraja alenee 80 milj. ruplaan (n. 2,03 MEUR). Muiden kuin laissa erikseen mainittujen kotimaisten etuyhteystransaktioiden olennaisuusraja alenee 2 mrd. ruplaan (n. 50,69 MEUR). 31.12.2013 Vuoden 2012 siirtohinnoittelua koskevan verotarkastuksen aloittamisen takaraja. 1.1.2014 Etuyhteystransaktioiden kokonaisliike-vaihdolla mitattava raportointiraja poistuu kokonaan ja kaikki transaktiot on tästä lähtien raportoitava veroviranomaisille. Muiden kuin laissa erikseen mainittujen kotimaisten etuyhteystransaktioiden olennaisuusraja alenee 1 mrd. ruplaan (n. 25,34 MEUR). Tietyt kotimaiset etuyhteystransaktiot tulevat sääntelyn piiriin (kts. teksti). Siirtohinnoitteluun liittyvissä verotarkastuksissa käyttöön normaali mahdollisuus kolmen edeltävän vuoden tarkastamiseen. Siirtohinnoitteluoikaisuihin liittyvät veronkorotukset tulevat mahdollisiksi. Alkuvaiheessa korotus on maksimissaan 20% maksuunpannusta lisäverosta. 31.12.2015 Vuoden 2013 siirtohinnoittelua koskevan verotarkastuksen aloittamisen takaraja. 1.1.2017 Siirtohinnoitteluun liittyvien veronkorotusten maksimi nousee 40% maksuunpannusta lisäverosta, kuitenkin vähintään 30 000 ruplaa (n. 760,30 EUR).	Venäjän uudistettu siirtohintalainsäädäntö tuo sääntelyä lähemmäs OECD:n ohjeita Vuodesta 2001 lähtien valmistelussa ollut lainsäädäntöuudistus saatiin vihdoin päätökseen Venäjällä, kun presidentti Dmitri Medvedev allekirjoitti heinäkuun lopulla duuman jo aiemmin hyväksymät muutokset keskeisiin verolakeihin. Muutosten tarkoituksena on uudistaa Venäjän siirtohintasääntelyä ja tuoda sitä lähemmäs OECD:n ohjeita ottamalla markkinaehtoperiaate koko sääntelyn lähtökohdaksi sekä tiukentamalla etuyhteyssuhteessa tehtyjen transaktioiden markkinaehtoisuuden valvontaa. Uudistettu lainsäädäntö sisältää tarkennuksia mm. etuyhteyssuhteen sekä sääntelyn piiriin kuuluvien transaktioiden määritelmiin, käytettävissä oleviin siirtohintamenetelmiin ja vertailutiedon lähteisiin, toimintoanalyysin rooliin siirtohinnoitteludokumentaatiossa sekä ulkomaisten yhtiöiden ja Venäjällä sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen karakterisointiin. Uusien säännösten myötä käyttöön tulevat myös erityiset siirtohintatarkastukset, jatkuva dokumentaatiovelvollisuus sekä suurimpien veronmaksajien mahdollisuus hakea sekä yksipuolisia että monenkeskisiä APA-ennakkosopimuksia. Myös ns. 20% suojasatamasäännös (safe harbor rule) poistuu käytöstä ja tilalle tulevat uudet säännökset markkinaehtoisen hinnan vaihteluvälin määrittelyyn ja siirtohinnoitteluoikaisujen tekoon. Etuyhteyssuhteen määritelmä Pääsääntönä kahden osapuolen katsotaan olevan etuyhteyssuhteessa toisiinsa, mikäli omistusosuus niiden välillä on vähintään 25%. Etuyhteyssuhteen muodostumiseen riittää myös tosiasiallinen määräysvalta toisen yhtiön hallituksessa, mikäli (i) enemmän kuin puolet yritysten johtohenkilöistä on samoja henkilöitä ja (ii) ainakin puolet kyseisistä johtohenkilöistä on nimitetty saman tahon toimesta. Uusissa säännöksissä on varattu myös eri oikeusasteille mahdollisuus tunnistaa vallitseva etuyhteyssuhde kahden osapuolen välillä, vaikka laissa määritellyt ehdot eivät täyttyisikään, mikäli yritysten keskinäisestä suhteesta johtuen transaktion olosuhteet, ehdot tai taloudellisen toiminnan tulokset poikkeavat markkinaehtoisesta tilanteesta. Määräävän markkina-aseman aiheuttamat erot osapuolten keskinäisessä neuvotteluvoimassa eivät kuitenkaan käy perusteeksi etuyhteyssuhteen syntymiselle. Siirtohintasääntelyn piirissä olevat transaktiot Uuden lainsäädännön myötä siirtohintasääntelyn piirissä olevien transaktioiden lista tarkentui ja samalla myös säädettiin asteittain tiukentuvista transaktiokohtaisista olennaisuusrajoista sekä niiden muutosaikataulusta. Siirtohintasääntelyn piiriin kuuluvat siten seuraavat transaktiot mainituin tarkennuksin: 1. Kaikki rajat ylittävät transaktiot riippumatta niiden rahallisesta arvosta. 2. Venäjän sisäisillä markkinoilla tapahtuvat, toisiinsa etuyhteyssuhteessa olevien osapuolten väliset transaktiot, mikäli: a. Niiden arvo ylittää 3 mrd. ruplaa (n. 75,83 MEUR) vuonna 2012 (2 mrd. ruplaa vuonna 2013 ja 1 mrd. ruplaa alkaen 2014). Kaupallisten, kokonaan samalla hallinnollisella alueella toimivien venäläisten yritysten väliset transaktiot ovat kuitenkin vapautettuja siirtohintasääntelystä. Myös samaan konsolidoituun veronmaksajaentiteettiin kuuluvat jäsenyritykset jäävät sääntelyn ulkopuolelle. b. Vähintään yksi seuraavista ehdoista täyttyy transaktion kohdalla ja yhteenlaskettu tulo ko. transaktiosta ylittää 60 milj. ruplaa (n. 1,52 MEUR) kalenterivuodessa: i. transaktion toinen osapuoli on mineraalien louhintaveron alainen ja transaktion kohteena oleva tavara verotetaan ko. verolla; ja/tai ii. ainoastaan transaktion toinen osapuoli maksaa tuloveroa Venäjällä; ja/tai iii. ainoastaan transaktion toinen osapuoli toimii ”erityisellä talousalueella” (special economic zone). c. Ainoastaan transaktion toinen osapuoli soveltaa erityistä verostatusta toisen ollessa normaalin verovelvollisuuden alainen. 3. Ulkomaankauppaan liittyvät transaktiot, mikäli niiden yhteenlaskettu tulo ylittää 60 milj. ruplaa (n. 1,52 MEUR) kalenterivuodessa ja transaktion kohteena on jokin seuraavista hyödykkeistä: raakaöljy ja öljytuotteet, metallit, lannoitteet, arvometallit ja jalokivet. 4. Transaktiot Venäjän valtiovarainministeriön mustalla listalla olevilla alueilla rekisteröityjen osapuolten kanssa, mikäli transaktioiden generoima yhteenlaskettu tulo ylittää 60 milj. ruplaa (n. 1,52 MEUR) kalenterivuodessa. 5. Transaktiot etuyhteyssuhteessa keskenään olevien osapuolten välillä, mikäli transaktioiden toteuttamiseen käytetään väliyhteisöjä, jotka eivät toteuta lisätoimintoja, kanna riskejä tai omista omaisuutta. Lainsäädäntöehdotuksen sanamuodon mukaan uudet siirtohintasäännökset koskevat ainoastaan tavaroiden, työn ja palvelujen kauppaa. Sen sijaan esimerkiksi immateriaalioikeuksiin ja rahoituseriin liittyvät transaktiot näyttävät näillä näkymin jäävän sääntelyn ulkopuolelle. Myöskään tavanomaisesta toiminnasta poikkeavat, kertaluontoiset transaktiot eivät kuulu laissa säädetyn valvonnan piiriin, vaan niiden markkinaehtoisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti. Erityiset siirtohintatarkastukset Vuoden 2012 kesäkuun alusta lähtien Venäjän veroviranomaiset voivat suorittaa erityisiä verotarkastuksia keskittyen yritysten siirtohinnoitteluun ja sen dokumentointiin. Vuoden 2014 alkuun asti mahdollisuus tarkistaa edeltävien vuosien siirtohinnoittelua on rajoitettu, mutta tämän jälkeen käyttöön otetaan normaali, kolmea edeltävää vuotta koskeva tarkastusrutiini. Siirtohintatarkastusten suorittamiselle on uusissa ohjeissa asetettu tavoiteajaksi kuusi kuukautta, mutta tilanteen vaatiessa tarkastuksen kestoa voidaan pidentää aina 12 kuukauteen asti. Tehostaakseen uuden lain valvontaa Venäjän verohallinto on perustanut myös uuden yksikön, jonka tehtävänä on edistää kansainvälistä tietojenvaihtoa eri veroviranomaisten välillä sekä tehostaa Venäjällä toimivien kansainvälisten konsernien valvontaa. Suojasatamasäännöksen korvaaminen markkinahinnan interkvartiilivälillä Voimassa ollut suojasatamasäännös (safe harbor rule), jonka mukaisesti etuyhteyssuhteessa tehtyjen transaktioiden hintojen on annettu poiketa maksimissaan 20% markkinahinnasta, poistuu uuden lainsäädännön myötä käytöstä ja sen tilalle lanseerataan muualla Euroopassa yleinen markkinaehtoisen hinnan interkvartiilivaihteluväli. Mahdollisuus APA-sopimusten hakemiseen ja verosopimusten hyödyntämiseen Uusien säännösten myötä suurille verovelvollisille aukeaa mahdollisuus hakea sekä yksipuolista että monenkeskistä siirtohinnoittelun ennakkosopimusta (ns. APA-sopimus). Ennakkosopimuksen käsittely kestää enintään yhdeksän kuukautta ja on voimassa enintään kolme vuotta, tosin mahdollisuudella kahden vuoden pituiseen pidennykseen. Myös Venäjän tekemien, kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen tähtäävien verosopimusten hyödyntäminen rajat ylittävien transaktioiden yhteydessä helpottuu. Siirtohinnoittelun dokumentointi- ja raportointisäännösten lanseeraus Lainsäädäntöön lisätyt uudet osiot määrittelevät vaatimukset vuosi-ilmoituksille, joilla yritykset ilmoittavat vuosittain toukokuun 20. päivään mennessä paikallisille verovirastoille edellisenä kalenterivuotena suorittamansa siirtohintasääntelyn alaiset transaktiot. Ilmoitusten tarkempi sisältö ja muoto ovat vielä epäselviä, mutta lain mukaan kyseiseen ilmoitukseen tulee sisällyttää ainakin tiedot (i) transaktion sisällöstä, (ii) osapuolista sekä (iii) yhteenlasketusta tulosta ja/tai menoista. Itse siirtohintoihin, transaktion ehtoihin ja hinnoittelumenetelmiin liittyvät tiedot tarvitsee kuitenkin esittää vasta varsinaisessa siirtohinnoitteludokumentaatiossa. Siirtohinnoitteludokumentaation osalta uuden lainsäädännön myötä sääntelyn piirissä oleville yrityksille lankeaa velvollisuus valmistella ja ylläpitää hinnoittelun markkinaehtoisuutta tukeva dokumentaatio käytetyistä siirtohinnoista ja siirtohintamenetelmistä olennaisuusrajat ylittävien transaktioiden osalta. Verovelvollisella on 30 päivää aikaa esittää veroviranomaisten pyytämä, edellisenä kalenterivuonna toteutettuja transaktioita koskeva siirtohinnoitteludokumentaatio. Veroviranomaiset eivät kuitenkaan voi pyytää ko. vuosittain päivitettävää dokumentaatiota ennen kesäkuun 1. päivää. Ensimmäisen kerran uusia säännöksiä sovelletaan kesäkuusta 2012 lähtien. Siirtohinnoittelun dokumentaatiovaatimukset eivät koske seuraavia transaktioita, vaikka ne muuten kuuluisivatkin siirtohintasääntelyn piiriin: 1. transaktiot, joissa hintoihin ovat pääasiassa vaikuttaneet kilpailusäännökset; 2. transaktiot, joissa hinnat ovat Venäjän viranomaisten sääntelemiä; 3. transaktiot kolmansien osapuolten kanssa; 4. transaktiot, jotka koskevat listattuja arvopapereita ja johdannaisia; 5. transaktiot, joihin on saatu ennakkosopimus veroviranomaisten kanssa (ns. APA-sopimus). Olennaisuusraja vuosi-ilmoitusten antamiselle ja transaktioiden dokumentoimiselle on vuonna 2012 100 milj. ruplaa (n. 2,53 MEUR). Jatkossa tätä rajaa tullaan asteittain alentamaan. Vertailutieto ja markkinaehtoisuuden todistaminen Vertailutiedon hakemiseen kelpaavat uuden lainsäädännön mukaan kaikki julkisesti saatavilla olevat lähteet, tosin tämän määritelmän tarkemmat yksityiskohdat, samoin kuin tekstissä vihjatut lähteiden keskinäiset painoarvosuhteet, tulevat tarkentumaan vasta myöhemmin veroviranomaisten toimesta. Yllä olevan pääsäännön mukaisesti veroviranomainen ei kuitenkaan voi, poiketen muutaman muun Itä-Euroopan maan käytännöstä, käyttää ns. salaisia verrokkeja arvioidessaan yrityksen siirtohinnoittelun markkinaehtoisuutta. Säännökset sallivat transaktion osapuolten käyttää markkinaehtoisuuden todistamiseen tietoja kolmansien osapuolten kanssa suorittamistaan transaktioista. Mikäli tällaista ns. sisäistä vertailutietoa on saatavilla, ei veroviranomainen voi korvata sitä omalla (ulkoisella) vertailutiedollaan vaan markkinaehtoisuuden arvioinnin tulee perustua tämän verovelvollisen esittämän tiedon käyttöön. Ulkomaisten verrokkien käyttäminen voittomarginaalien määrittämiseen on mahdollista, mikäli saatavilla ei ole riittävän vertailukelpoista tietoa venäläisistä yhtiöistä. Verrokkiyhtiöiden tulisi lähtökohtaisesti edustaa samaa toimialaa kuin testattava yhtiö, mutta saatavilla olevan vertailutiedon määrän ollessa vähäinen voidaan tästä pääsäännöstä joustaa ja käyttää verrokkeina myös muilla aloilla toimivia, toiminnoiltaan vastaavia yhtiöitä. Myös etuyhteyssuhteen rajana toimivaa 25% omistusosuutta voidaan hellittää (nostaa) aina 50% asti, mikäli tällä tavoin saadaan käyttöön laadullisesti parempaa vertailutietoa. Käytettävissä olevat siirtohintamenetelmät Lainmuutoksen myötä verovelvolliset voivat käyttää siirtohinnoittelussaan ja markkinaehtoisuuden todistamisessa viittä OECD:nkin mainitsemaa metodia alla mainituin edellytyksin: 1. markkinahintavertailumenetelmä (comparable uncontrolled price, CUP) - vähintään yksi vertailukelpoinen, kolmannen osapuolen kanssa suoritettu transaktio ellei testattavalla osapuolella katsota olevan määräävä markkina-asema omalla toimialallaan 2. jälleenmyyntihintamenetelmä (resale minus method) - testattavan osapuolen bruttokatetta verrataan vertailuaineiston bruttokatevaihteluväliin 3. kustannusvoittolisämenetelmä (cost plus method) - kustannusvoittolisämenetelmää suositellaan käytettäväksi palvelutransaktioiden markkinaehtoisuuden todistamiseen tai tavarakaupassa materiaalien ja palvelujen bruttokatteen testaamiseen 4. liiketoiminettomarginaalimenetelmä (transactional net margin method, TNMM) - testattavaksi osapuoleksi valitaan se transaktion osapuoli, jota voidaan pitää yksinkertaisempana toimintojen, riskien ja (aineettoman) omaisuuden suhteessa 5. voitonjakamismenetelmä (profit split method) - vaikka sekä yhteenlasketun että jäännöksenä määriteltävän voiton markkinaehtoinen jakaminen osapuolten kesken sallitaan uusissa säännöksissä, voitonjakamismenetelmää voidaan tosiasiallisesti lakitekstin muotoilun perusteella pitää viimesijaisena menetelmänä, johon liittyviin ongelmiin pureudutaan alla tarkemmin Venäjän valtiovarainministeriö tulee ilmoituksensa mukaan kehittämään vuodenvaihteeseen mennessä tarkempaa ohjeistusta menetelmien valintaan ja soveltamiseen liittyen. Tämänhetkisen muotoilun mukaan markkinahintavertailumenetelmää (CUP) voidaan pitää ensisijaisena menetelmänä, mikäli se vain soveltuu tarkastelun kohteena olevaan transaktioon. Kahden tai useamman siirtohintamenetelmän yhdistäminen, kuten myös täysin kyseessä olevaa tilannetta varten räätälöidyn menetelmän käyttäminen, on myös mahdollista, mikäli se johtaa parhaaseen mahdolliseen tulokseen markkinaehtoisuuden toteutumisen kannalta. Huomionarvoista uuden lainsäädännön sanamuodoissa on, että voitonjakamismenetelmää (profit split method) koskevat lausekkeet sisältävät tiettyjä keskinäisiä epäjohdonmukaisuuksia sekä ristiriitaisuuksia OECD:n määritelmien kanssa. Täten tämän menetelmän soveltamista ennen selventävää ohjeistusta tulee tarkasti harkita mahdollisten ongelmien välttämiseksi. Toinen huomioitava seikka on, että vaikka erilaiset kustannustenjakojärjestelmät (OECD: cost contribution arrangement, CCA) ovat kansainvälisten konsernien yleisesti käyttämiä, ei uusissa säännöksissä mainita näitä sanallakaan. On kuitenkin oletettavaa, että nämäkin järjestelmät saatetaan sääntelyn piiriin ja verovelvollisten ulottuville myöhemmin säädettävällä lailla. Siirtohinnoitteluun liittyvät oikaisut ja veronkorotukset Uudet säännökset tuovat mukanaan siirtohinnoitteluun liittyvät oikaisut ja veronkorotukset, joita sovelletaan mikäli verovelvollinen laiminlyö velvollisuutensa toteuttaa ja dokumentoida markkinaehtoista siirtohinnoittelua. Siirtymäkauden 2011-2012 aikana toteutuvat transaktiot eivät ole vielä uusien säännösten piirissä, mutta vuosien 2014-2016 aikana määrättävistä oikaisuista veroviranomaiset voivat langettaa lisäksi 20% veronkorotuksen maksuunpannusta lisäverosta. Vuodesta 2017 alkaen maksimikorotus nousee 40 prosenttiin. Veronkorotukset tulevat kuitenkin siirtohintaoikaisun yhteydessä kyseeseen ainoastaan siinä tapauksessa, että verovelvollinen on laiminlyönyt dokumentointivelvollisuutensa. Siirtohinnoitteluperusteisia oikaisuja voidaan yhtiön tuloverotuksen lisäksi tehdä tietyin edellytyksin myös arvonlisäverotukseen, mineraalien louhintaverotukseen ja yksityisten henkilöiden tuloverotukseen. Uuden lain mukaan vastavuoroisten, transaktion toista osapuolta koskevien oikaisujen tekeminen on mahdollista ainoastaan venäläisten yhtiöiden kesken, rajat ylittävissä transaktioissa tätä mahdollisuutta ei ole. Omaehtoisten, esimerkiksi hyvityslaskulla toteutettavien siirtohintaoikaisujen tekeminen on uuden lainsäädännön mukaan mahdollista kalenterivuoden lopussa, mikäli transaktioissa käytettyjen siirtohintojen havaitaan poikkeavan markkinaehtoisesta tilanteesta. Huomionarvoisena rajoituksena kuitenkin on, että kyseiset oikaisut eivät vähennä niiden kohteena olevan verovelvollisen maksettavaksi tulevia veroja. Tämä mm. Suomen tilanteesta poikkeava säännös tarkoittaa käytännössä, että omaehtoiset siirtohintaoikaisut ovat mahdollisia vain ja ainoastaan tilanteissa, joissa transaktioissa on alun perin peritty ylihintaa. Ulkomaisten yhtiöiden Venäjällä sijaitsevat kiinteät toimipaikat Lainsäädäntöön tehdyt muutokset tehostavat siirtohinnoittelun lisäksi ulkomaisten yhtiöiden Venäjällä sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen valvontaa. Jatkossa huomiota tullaan viranomaisten ilmoituksen mukaan entistä enemmän kiinnittämään siihen, että kiinteälle toimipaikalle allokoitu verotettava tulo vastaa sillä aidosti olevia toimintoja, omaisuutta ja riskejä. Mitä uusi lainsäädäntö tarkoittaa suomalaisten yritysten kannalta? Uuden lainsäädännön myötä myös suomalaisten yritysten on syytä tarkastella tarkemmin Venäjän toimintojensa markkinaehtoisuutta ja aloittaa valmistautuminen uusien säännösten mukanaan tuomiin vaatimuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa etuyhteyssuhteiden puitteissa käytävän kaupan volyymien arvioimista uusien dokumentaatiorajojen valossa. Mikäli ko. rajat ylittyvät näiden transaktioiden osalta, on yrityksen syytä aloittaa toimet varmistuakseen käytettävän siirtohinnoittelun markkinaehtoisuudesta sekä organisaation valmiudesta vastata uuden lainsäädännön mukaisiin dokumentaatiovaatimuksiin. Myös julkistetut tiukennukset Venäjällä sijaitsevien, ulkomaisten konsernien kiinteiden toimipaikkojen valvontaan on syytä ottaa huomioon ja varmistua, että toimipaikkaan dokumentoidut toiminnot, omaisuus ja riskit ovat linjassa sen todellisen toiminnan kanssa. Lisätietoja: Hannu-Tapani Leppänen Partner +358 20 766 9090 Reima Linnanvirta Partner +358 20 766 9092
Alder & Sound Oy | Vuorikatu 6 B 23 | 00100 Helsinki | ID 2293331-1 | Office +358 20 766 9090 | Fax +358 20 766 9099 | www.aldersound.fi Alder & Sound Oy on Suomen johtava itsenäinen siirtohinnoitteluun ja liiketoimintamallien optimointiin liittyvien palveluiden tarjoaja. Yhtiö on osa kansainvälistä Transfer Pricing Associates –verkostoa, joka lukeutuu maailman arvostetuimpiin siirtohinnoittelu– ja arvonmäärityspalveluiden tarjoajiin. Mikäli et halua meiltä enää sähköpostia, ilmoitathan siitä osoitteeseen info@aldersound.fi. © 2011 Alder & Sound Oy. All rights reserved.